Nämä kaksi pientä söpöliiniä ovat ehkä vakuuttavan laukuntekijä urani ensimmäiset teokset. Toki nuorempanakin tuli räpellettyä jos jonkinmoista hippilaukkua, milloin virkaten raitoja eri värisistä langoista ja milloin rikkimenneiden lempifarkkujen kukin somistetuista lahkeista. Luulempa, että tämä on jopa melko perinteinen tapa innostua laukkujen tekemisestä. Ensin tärkeintä on se itse tekeminen kun huomaa, että saa aikaiseksi jotain hienoa vaikkeivat tekniset ratkaisut ole ihan kohdillaan, eivät edes lähellä. Kyllähän laukun hihnat voi ihan mainiosti kiinnittää hakaneuloilla ja laukun muutenkin ommella kasaan käsin pitkillä haroittavilla pistoilla.
Seuraava vaihe johon nämä kaksi kuuluvat on tekniikan hienoinen kehittyminen, ompelukone astuu mukaan kuviohin ja laukun ulkonäön pienimuotoinen suunnittelu. Niin kyllähän ne ihan laukuilta näyttävät ja ainakin ylempää tuli käytettyä. Tuossa vaihessa vetoketjun ompeleminen ompelukoneella osoittautui liian haasteelliseksi, joten kummassakin vetoketjut on ommeltu käsin, eikä mitenkään siististi edes. Taisi olla kiire käyttämään niin ei ollut aikaa olla huolellinen.
