Lisää lämpöä talven varalle..

Laskeskelin tuossa muutama päivä sitten (ei en laskenut montako yötä on jouluun) montako paria kenkiä on tullut kahden ja puolen vuoden aikana tehtyä.. Näiden uusimpien talvisaappaiden jälkeen luku on jo 19 ja 20. pari on jo tuloillaan. Itsekkäästi itselleni olen seuraavaa paria tekemässä, vaikka kannattaisi varmaan jo niitä joululahjoja mietiskellä..

Pari numero 19 sujahti tänään uuden omistajansa jalkaan ja poistui uuteen kotiinsa. Sain kuitenkin napattua niistä todistusaineisto-kuvan ennen kuin tiemme erkanivat. Kyseessä siis lämpimät vetosaappaat broque-reijitys koristeilla.

Tänään hain postista tilaamani lestit, joita ehdin jo innokkaasti odotella useamman viikon. Naisten korkokenkälesti 10 cm korolla. Tilasin lestit tulevaa mallistoani varten. Teen kyseisellä lestimallilla mallistoni korkeakorkoiset mallit ja ensi syksynä kyseisiä kenkiä saa tilata itselleen kokoina 36-40. Jos kenkähimo iskee ennen syksyä, teen edelleen myös tilaustyönä jalkineita (katso lisätietoa www.cobblerina.com, osiosta kengät).

Lumileikkejä..

Tekeillä olleet miesten talvikengät valmistuivat juuri sopivasti ennen talven alkamista.. Tulossa myös naisten talvisaappaat..

 

 

Ei ole olemassa tyttöjen ja poikien väriä..

Tällä hetkellä työn alla on monia juttuja, mutta tässä olisi pieni maistiainen yhdestä projektista.. Kyseessä on miesten talvikengät. Ensimmäinen kuva on luonnoksesta. Kenkien värimaailma on punainen ja muotokielessä olen hakenut kulmikkuutta. Pohja on tyyliltään reunoskenkä paksulla nahkaisella pohjalla ja kumisella pitopohjalla.

 

Seuraavaksi kuva protosta. Proton tarkoitus on testata kaavojen toimivuus.. Toimii.. Ja lestin muotokin näyttää malliin sopivalta. Taakse jää vähän ilmaa, mutta protossa ei ole paksua lämminvuorta, joka tulee täyttämään tuon ruttukohdan.

Tässä vaiheessa olen nyt.. Neulokset ommeltuina odottamassa pinkomista ja pohjitusta.. Laitan myöhemmin kuvat valmiista kengistä.

Piilokiilaplato..

Ei ehkä ymmärrettävä otsikko, mutta pointtina siinä on se, että tein kengät itselleni ja niissä on piilossa oleva kiilapohja. Yleensä en käytä korkeita kenkiä, koska A viihdyn hyvin lyhyenä, B en halua kopista ja C useimmat korkkarit ovat jalantappokoneita. No, tein kaikesta huolimatta itselleni 10 cm korokkeet. Tuloksella: A pitkänä olokin on ihan mukavaa, B ne eivät kopise ja C jalat kuoli.. Syynä oli osittain ehkä se, että laitoin ne ensimmäistä kertaa jalkaani Bryggessä "super turisti, kävelen monta tuntia museoissa ja vanhoilla mukulakivikaduilla -päivänä". Itku meinasi tulla, mutta hyvältä näytti..

Asiakkaalle kolme eri tyyliä yksillä kengillä..

Liian kauan olen laiminlyönyt rakasta blogiani.. Kiire on hirmuinen koulurintamalla, mutta yhdet juhlakengät olen ehtinyt valmistaa asiakkaalle. Tässä siis esittelyssä juhlakengät kolmella tyylillä.. Kevään mallistoprojektin suunnittelu on kovaa vauhtia käynnissä ja jatkossa aionkin päivitellä tänne projektikuulumisia, jotka huipentuvat toukokuun alussa Helsingissä järjestettävään näytökseen. Seurailkaahan blogipäivityksiä, jos kiinnostaa malliston rakentuminen ja millainen spektaakkeli on tulossa.

Laukkukuume..

Ennen tätä vuotta lähes kaikki tekemäni laukut ovat päätyneet omaan käyttööni. Nyt tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen, kun olen alkanut tehdä laukkuja myyntiin nettikauppaan tai tilaustyönä. Kuukausi sitten, ennen kesälomareissuani Eurooppaan, tein ystävälleni laukun tilauksesta. Siitä laukusta tuli aivan ihana, eroahdistus oli valtava ja laukkukuume iski.. Mäkin haluun uuden laukun.. Niinpä siis tein itselleni reissua varten juuri sopivan kokoisen ja hurmaavalla rusetilla varustetun laukun.

Poseeraamisessa on vielä harjoittelemista, mutta tässä kerrankin asukuva. Kengät, laukku ja hame ovat omaa tuotantoa..

...

Valmista tuli.. Morsian oli onnellinen uusista kengistään hakiessaan ne tänään, ja minä onnellinen luovuttaessani ne uudelle omistajalleen. Kuitenkin olo on hitusen tyhjä. Mitäs nyt sitten? No ei huolta, se tunne ei kestänyt kauan. Kun katsoin ylipitkää "to do" -listaani, tyhjyys katosi salamana ja seuraava projekti siirtyi listalta tekemisvaiheeseen.

Tässä kuitenkin odotetut hääkengät valmiina.. 

Tadaa!

Näin se tapahtuu..

Olen tekemässä hääkenkiä heinäkuussa vihille menevälle morsiammelle. Ajattelin muutamalla kuvalla valoittaa kenkien tekemiseen liittyvää käsityöprosessia, joka on varsin monivaiheinen, eikä mitenkään yksinkertainen. Toivon, että tämä herättää kunnioitusta ja kiinnostusta käsityötä kohtaan. Nykyään kenkiä saa naurettavan halvalla valmistettuna olosuhteissa, joita me Suomessa työskentelevät emme edes kykene kuvittelemaan. Näissä maissa ei ole kuultu työaikalaista tai minimipalkoista. Toki itsekin toisinaan sorrun ostamaan pilkkahintaan myytäviä massatuotanto kenkiä, jotka juuri ja juuri kestävät käytössä yhden kesän. Kalliit massatuotantokengät ovat sitten vielä luku erikseen. Niissä merkki maksaa, mutta laatu ei ole välttämättä yhtään sen parempi. Eikä käsityöllä ole mitään tekemistä sen kanssa, että hinta on korkeampi. 

No, saarnaaminen sikseen ja takaisin hääkenkiin.. Jotain sinistä muodostui näiden kenkien teemaksi. Nämä kengät ovatkin mielestäni hyvä esimerkki siitä, että mikäs sen parempi tilaisuus ainutlaatuisille kengille kuin hääpäivä. Ajatus siitä, että niitä todennäköisesti käytetään vain kerran, on surullinen, mutta kengäthän voivat saada hääkuvan vierestä paikan ja muistuttaa siinä alttarille astelusta ja tanssitusta häävalssista.

Näin se sitten tapahtuu..

Ensimmäiseksi valitaan lesti eli tuo jalanmuotoinen mötikkä. Sitten päätetään materiaalit pääliseen. Näissä kengissä päälisessä on käytetty valkoista ja vaaleansinistä morsiussatiinia sekä vaaleansinistä nahkaa. Vuorissa on käytetty valkoista nahkaa. Lestin avulla päälinen kaavoitetaan ja kaavojen mukaan leikataan materiaalesta kappaleet päälisiä varten. Sitten voikin jo ommella päälliset kasaan. Kuvassa yläpuolella valmiiksi ommellut pääliset.

 

 Lesteihin kiinnitetään pinkopohjat (yläpuolella), joiden avulla päälinen muotoillaan lestin päälle. Pinkopohjiin kiinnitetään päälinen liimalla pinkovaroista. Pinkopohjien toinen tärkeä rooli on antaa jalalle tukea kävellessä. Pinkopohjassa on lenkkirauta (ruskean pahvin alla piilossa), joka vahvistaa pinkopohjan kestävyyden.

Sitten alkaakin sotkuinen osuus eli liimaus. Liimaa levitetään pinkopohjiin..

 ..ja vuorissa olevaan pinkovaraan..

Päälinen pujotetaan lestin päälle ja sitten alkaa pinkominen. Pinkominen on siis nimi sille tapahtumalle kun nahka venytetään lestin ympärille ja kiinnitetään liimalla pinkopohjaan.

 

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy vuori pingottuna.

 

 Vuorin pinkomisen jälkeen kärkeen ja kantapäähän muotoillaan kovikkeet tukemaan jalkaa. Kuvassa kärkikovike.

Sitten liimaa päälisen pinkovaraan ja päälinen pingotaan kiinni pinkopohjaan. Lopputulos alkaa jo muistuttaa kenkää.

 Seuraavaksi pohja muotoillaan pohjamateriaalista oikean muotoiseksi laasaamalla isolla hiomakoneella eli laasilla.

Kun pohja on sopiva se liimataan paikalleen..

 

..ja kengät laitetaan pohjanpuristus laitteeseen, jotta liimauksesta saadaan mahdollisimman pitävä.

Tässä vaiheessa ne siis ovat. Korko on päällystämättä ja kiinnittämättä. Kuvia valmiista kengistä saattekin sitten odotellä ensiviikkoon..

To be continued..

Pitsikengistä vielä..

Tässäpä muutama uusi kuva pitsikorkokengistä..

Ohi on ja olo onnellinen..

Alkanut kesä kääntää monella tavalla uuden lehden elämässäni.. Työharjoittelu, joka venyi lopulta yhdennelletoista viikolle, loppui viime tiistaina. Jälkifiiliksenä väsynyt, mutta onnellinen. Kaiken kaikkiaan olen iloinen, että valitsin Hanna Sarénin työharjoittelupaikakseni, paljon sain tehdä ja nähdä. Kyllähän se niin on, että muodin, muotoilun ja designin saralla Helsinki on Suomessa kiistatta se paikka, jossa tapahtuu. Jonakin päivänä suuntaan siis kengänkärkeni pääkaupunkimme suuntaan..

Kuten sanottua harjoittelu loppui tiistaina, mutta niin loppui myös viisi kesää kestänyt työsuhteeni erääseen hyvin miellyttävään lähikauppaan. Ehkä hämmentävää lopettaa työsuhde näin kesän korvalla, mutta mitta tuli täyteen. Tuntui ettei työllä ole enää mitään annettavaa minulle, eikä minulla työlle.. Olen siis kesän täysipäiväisesti yrittäjä ja se tuntuu hyvältä.

Tekeillä onkin yhdet hääkengät tulevalle morsiammelle. Ihanilta ystäviltänikin on sadellut muutama laukkutilaus, jotka pitävät minut hetken työllistettynä. Työtä teettää myös Kapiokirstun (käsityöyhdistys, johon kuulun) näyttely Joroisissa itäsuomessa. Näyttely järjestetään Taito Shopissa Joroisissa, jonne siis tuotteitani tulee esille näyttelyyn sekä myyntiin.

Syyskussa tapahtuu sitten ihan huikeita, sillä Cobblerina Design nähdään Helsinki Design Weekillä järjestettävässä Design Marketissa. Helsingissä Kaapelitehtaalla 8.-9.9. olevassa tapahtumassa isot ja pienet design-yritykset nähdään samassa paikassa.

Esittelyssä tällä kertaa iki-ihanat pitsikorkokengät. Ensimmäisestä suunnittelemastani mallistosta toteutettu pari. Päällinen on ihanan pehmeää lampaan nahkaa ja mausteena kukkapitsiä.. Paljon en näistä osaa kertoa menemättä teknisiin sepustuksiin jalkineiden rakenteista. Käyttöön pistikengät eivät ole vielä päässeet, vaikka jo yli vuosi sitten valmistuivat. Kutsukaa minut juhliin, että kengät pääsevät ulos.

Suuri ja rakas matkustajan pelastus..

Seitsemäs viikko työharjoittelua Hanna Sarénilla melkein takana ja niin siinä kävi, että Hensinkiin kulkeminen kuluttaa aikaa ja energiaa niin, ettei blogin säännölliselle päivittämiselle ole jäänyt tilaa kiireisessä aikataulussa. Kiitos kuitenkin teille aktiivisille, jotka olette jaksaneet käydä katsomassa päivittämätöntä  Kuka kulkee kengilläni? sivua. Tässä pitkästä aikaa siis uusi juttu ja kyseessä laukku, jonka avulla olen selvinnyt seitsemän viikon reissaamisesta.

Käsin kokonaan ommeltu (kangasvuoria lukuun ottamatta). Tikkaukset siis nahan ompeluun tarkoitettua vahalankaa. Jokaista tikkausta varten olen ensin tehnyt reijän "piikillä" ja sen jälkeen ommellut neulalla ja vahalangalla laukun kasaan. Aikaa meni, mutta nautin suunnattomasti kyseisetä työskentelytavasta, joten aion jatkossakin tehdä laukkuja tällä käsinompelu tekniikalla. Cobblerina Designing nettikaupasta voit käydä katsomassa myynnissä olevat käsinommellut laukut.

Takaisin pakollisesta mainoksesta tähän esittelyssä olevaan laukkuun. Siis käsinommeltu, nahkaa, suuri, ihana, rouhea aivan täydellinen ja joko mainitsin, että se on suuri. Iso laukku on kyllä ehdottomasti reissaamisen pelastus. Varsinkin jos on uskominen siihen, että naisten käsilaukuista voi löytyä mitä vain. 

Tänäänkin mukanani laukussa oli: A4 luonnoskirja, termari, 0,5l juomapullo, kaksi eväsleipää ja kaksi banaania, jättisuuret villasukat, ballerinat varakenkinä, kaksi lankakerää, sateenvarjo ja tietysti lompakko, avaimet niitäkin kaksi nippua, puhelin, mp3 soitin kaksi laturia, kalenteri, muistikirja.. mitäköhän vielä.. Anteeksi tylsä lista, mutta pointti on siis se, että iso on ja todella rakas.

Huh kiirettä..

Kiirettä pitää.. Ensimmäinen viikko työharjoittelua Hanna Sarénilla takana. Viidesti viikossa Helsinkiin ja takaisin syö aikaa ja energiaa, mutta vaikuttaisi olevan sen arvoista. One Day Design Shop tuli, meni ja yllätti. Tapahtuman aikana kuusi myytyä laukkua ja tapahtuman jälkeen jo yksi uusi laukku on päässyt nettikaupan kautta hyvään kotiin.

En aio kuitenkaan unohtaa tätä blogia ja sen päivittämistä.

Kun miesten kenkiä on ollut jo esittelyssä, niin ehkei muutama lisää ole pahitteeksi. Oikeastaan pidän paljon miesten kenkien tekemisestä, niiden muodot ja leikkaukset ovat jotenkin paljon ronskimpia ja niitä suunitellessa saa unohtaa söpöilyn ja oman maun hetkeksi.

Ensimmäisenä esittelyssä joululahjaksi ystävälleni tekemäni ruskeat kengät. Lähtökohtana oli "joululahja-arvonta", jossa porukassa arvottiin kuka antaa lahjan ja kenelle. Etukäteen oli siis salaisuus keneltä lahjansa tulis saamaan. Joulun jälkeen oli sitten tarkoitus kokoontua ja arvata kuka on antanut lahjan kenellekin. Olin etukäteen päättänyt, että sain kenet tahansa teen kengät.. yllättävää.. ei.. no kuitenkin kohdalleni osui Mikko ja seuraavaksi pulmaksi muodostuikin se, minkä kokoiset kenkien tulisi olla. Salaa yritin bongata kengän kokoa, mutta lopulta lestin valinta meni arpapeliksi ja kenkien sopivuus jännitysnäytelmäksi. Lopputulos selviäisi vasta aattona lahjan avauduttua. Loppu hyvin kaikki hyvin, kengät sopivat, olivat mieluisat ja mukavat jalassa. Jujunahan näissä kengissä on erikoinen iltti, jonka alta nauhat menevät.

Vuoden vaihteessa sain rockhenkisen talvikenkätilauksen, sopivasti ennen kuin talvi oikeasti saapui tänne etelään. Olin juuri opppinut kaavoittamaan nilkkureita/sappaita, mikä sopi tilaukseen ja sen ajankohtaan oivallisesti. Pitkä varsi on talvikengässä ehdoton, ettei lumi mene sisään kenkään. Halusin harjoitella vetoketjun kaavoittamista ja ompelemista kenkään, (joku saattaa muistaa, että vihaan yli kaiken vetoketjujen ompelemista, joten harjoitus on aina poikaa) siksi otin ne suunnittelussa tyylikeinoksi näkyville kengän ulkopuolelle. Musta ja sininen väreinä olivat mielestäni nappivalinta. Ja pääkallohan on Backyard Babiesin logosta napattu.

Cobblerina Design esittäytyy..

 Viikon päästä 20.3. Visamäessä HAMK:n muotoilijat järjestävät One Day Design Shop nimisen myyntitapahtuman, jossa allekirjoittanut esittelee tuotteitaan uudella toiminimellä. Cobblerina Design on nimi, jolla tuotteitani lähden markkinoimaan. Tätä myyntitapahtumaa varten olen valmistanut laukkuja, joista myymättömät päätyvät tulevan nettikauppani valikoimaan. Tällä hetkellä lähinnä siis laukkuja tarjolla, mutta tilauksesta teen myös uniikkeja jalkineita. Alla muutama myyntiin tehty herkkupala. Voitte kuvitella, kuinka paljon minun tekisi mieli pitää kaikki itsellä, mutta ehkä niistä täytyy raaskia luopua, jotta voi taas tehdä uusia.

 

 

Miehille..

Ei ehkä suunnittelun riemuvoitto, mutta ensimmäiset valmistamani kengät olivat nämä harmaat venykekengät. Toisaalta yksinkertaisuus on monesti paras ratkaisu. Peruskaavat annettiin valmiina ja niitä sai sitten muokata mielensä mukaan, tietyissä rajoissa kuitenkin. Ilmeisesti työn tulos oli onnistunut, koska alkavat olla jo jokseenkin loppuun kuluneet kovan käytön jäljiltä. Kuvassa valkoiset venykkeetkin hohtavat puhtauttaan, eivät vaan enää.

Nämä mustat luullakseni neljännet kenkäni olen tehnyt omalla ajallani harjoituksena. Näissä olen käyttänyt useita erilaisia mustia nahkapaloja, jotka eroavat toisistaan hivenen pintastruktuuriltaan ja sävyltään. Keskenään kengät ovat kyllä symmetriset eli samaa nahkaa on käytetty molemmissa jalkineissa samoissa kappaleissa. Malli on hauskan epäsymmetrinen, joka ei kuitenkaan samanvärisiä kappaleita käytettäessä hyppää silmille liikaa. Epäsymmetriset kappaleet toimisivat varmasti myös eriväreistä sommiteltuina tai yhtä tehosteväriä käyttäen.

Näiden kanssa opin kantapään kautta sen, että kuvaa ensin ja anna sitten vasta käyttöön.. Hivenen ovat siis jo käytössä kulahtaneet, mutta sopivat onneksi tämän maalaiskuvan tyyliin.. Kuten sanottua, molemmat kengät ovat olleet kovassa käytössä ja nähneet myös maailmaa. Harmaat venykekengät lähtivät mieheni mukaan Saksaan ja olivat kolme kuukautta käytännössä hänen ainoat käytössä olevat kenkänsä, jos nappulakenkiä ja sisäpelikenkiä ei lasketa. Mustat kengät tulivat sitten kesken reissun mukaan. Nämäkin hoitivat hommansa hyvin, tosin pohjien liimaus petti Berliinissä, minkä johdosta ne ovat käyneet saksalaisen suutarin hellässä hoidossa. Virheistä oppii..

Italialaisen gurun opissa..

Viime keväänä osallistuin viikon mittaiselle intensiivikurssille, jonka opettajana oli italialainen jalkineguru Andrea Traina. Hän valmistaa jalkineita ja laukkuja käyttämättä lainkaan koneita eli täysin käsityönä, materiaalina on kasvisparkittu nahka. Voisi sanoa, että todella ympäristöystävällistä. Andrea siis piti meille kurssin, jolla oli tarkoitus kokeilla hänen valmistustekniikkojansa.

Tässä aikaansaannokseni, jolla ei teknisistä syistä ole paria edelleenkään, vaikka tarkoitus on kyllä tehdä toinenkin. Materiaalina on paksu suomalainen kasvisparkkinahka, vaalea beige päällisessä ja tummanruskea pohjassa. Lankana paksu tummanruskea vahalanka. Kappaleet olisi leikattuna pariin ja kun lopultakin sain haalittua tuota lankaa, toiveissa olisi saada kengät kesäksi käyttöön.

 Osittain tämän ihastuttavan laukun takia en saanut toista kenkää tehtyä kurssin aikana, sillä kun kerran oli mahdollisuus tehdä laukku niin, kuten voitte arvata, en voinut vastustaa kiusausta. Tässä siis tulos ja olen niin rakstunut sekä lopputulokseen että tekotapaan. Käsin laukun ompeleminen pitkillä rouheilla pistoilla on rentouttavaa ja palkitsevaa, koska lopputulos on uniikki ja kädenjälki näkyy. Luvassa siis lisää käsin ommeltuja laukkuja.. Tämän kasvisparkitun nahan hämmentävä ominaisuus, en ole aivan varma onko se hyvä vai huono, on se että siinä näkyy todella helposti kaikki, aivan kaikki. Vesisateella pisarat jäävät näkyviin ja aurinkoisella säällä tämä laukku ruskettuu aivan kirjaimellisesti, se on saanut jopa rusketusrajan tuosta läpästä.

 

Entä jos laukulta puuttuu tarina..

Mitä sitten kun laukusta ei ole mitään sanottavaa? Onhan se söpö.. Siinä on rusetteja ja ketjujuttu. Ja hihnat menevät hauskasti ristiin, mikä ei tosin kuvassa näy (palkataan pätevä kuvaaja). Laukku on todella iso ja kätevä esim. käsimatkatavarana lennoilla, 10 kg tavaraa mahtuu helposti, mutta jostain syystä sillä ei ole tarinaa eikä persoonaa. 

Tosin täytyykö kaikilla laukuilla olla jokin erikoinen juttu kerrottavanaan. Ehkä jotkut voivat olla vain nättejä kuoria vailla mitään sanottavaa. Ilman suurempia filosofiointeja totean, että seuraavan postauksen laukulla on tarina ja luvassa saattaa olla ensimmäinen kurkistus kenkien maailmaan..

Tulevaisuus näkyvissä..

Tämänkertainen tarina lähtee liikkeelle siitä, että olen tässä jo pidemmän aikaa pohtinut toiminimen perustamista ja nettilaukkukaupan avaamista. Nyt projekti alkaa olla siinä pisteessä, että kunhan pääsen jyvälle verokarhun juonista ja kirjanpidosta niin askeleet suuntaavat kaupparekisterikeskukseen. 

Iso syy toiminimen perustamiseen ja nettikaupan avaamiseen juuri nyt on se, että vuosikurssini järjestää ensi kuussa Visamäen kampuksella myyntitapahtuman, jossa muotoilun opiskelijat saavat myydä tuotteitaan. Mikäpä sen parempaa mainosta kuin olla tapahtumassa ja näyttää mitä on tehnyt.

Tästä johtuen menossa on siis pienoinen laukunteko-operaatio. Vuosi sitten suunnittelin ja kaavoitin tämän yksinkertaisen laukkumallin, josta tein tämän ensimmäisen valkoisen laukun.

Koska kaavat olivat onnistuneet ja laukun mallista tuli mielestäni hyvä, tein heti uuden vähän räväkämmän vaihtoehdon. Violettia haljasnahkaa pallokoristein, lisänä eriparia olevat metalliset olkahihnan kiinnittimet.

Sitten pääsemmekin nykypäivään piipahtamaan, sillä pohtiessani kyseistä myyntitapahtumaa löysin tämän laukun kaavat ja päädyin käyttämään niitä uudelleen. Tässä siis vain ja ainoastaan myyntiin tehty upouusi keltainen laukku metalliketjuolkaimella. Aion ottaa myös tuon violetin version myytäväksi, koska se ei ole ollut kertaakaan käyttössä, toisin kuin valkoinen laukku, joka on ollut monesti mukana menossa.

Nahkaa ja kangasta sulassa sovussa..

Kangas on jo materiaalina niin tuttu, että oli kyseessä sitten silkki, pellava, puuvilla, sametti tai vaikkapa jokin keinokuitu, niiden käyttäytymisen tietää. Kankaasta osaan sanoa, minkälainen tikki näyttää hyvälta, ja kangasta voi muotoilla ilman suunnitelmaa mieleisekseen. Kankaaseen voi tehdä laskoksia, rypyttää ja ennen kaikkea, kun homma ei toimi voi purkaa. Nahan kanssa asia on aivan toinen. Paksussa nahassa laskokset ovat jäykkiä, eikä rypytystä voi edes mainita. Ja mikä pahinta, sitä ei voi purkaa! Joka ainoa tikki, jonka ompelukoneella nahkaan ompelet on reikä materiaalissa. Kokeiluille ei ole siis kauheasti varaa. Suunnitelman ja kaavojen täytyy olla niin hyvät, että tuote onnistuu kerrasta. 

Siirrytäänpäs tähän yksilöön. Mielestäni tämä on aika ronski ja rouhea laukku, ehkä normaalista suunnittelutyylistäni hitusen poikkeava. Voisin sanoa, että hyvä ja käytännöllinen peruslaukku. Pidän kovasti noista solmituista olkahihnan päistä ja siitä kuinka hyvin tuo kuviollinen vakosametti sopii tummanruskeaan nahkaan. Kiinnityksenä magneettilukko. Ei ehkä paras ratkaisu, sillä esimerkiksi vesisade ja taskuvarkaat pääsevät helposti tunkeutumaan laukun sisällön kimppuun lukon ohi. Ei hyvä. Ratkaisuna lienee vetoketjun ompelun opettelu.

Pallomania..

Tämä pallolaukku syntyi sivutuotteena tuolle mummin nahkahameesta tehdylle laukulle, jota viimeksi esittelin. Käytin siis hameen rippeet pallojen muodossa ja lisäsin muunkin värisiä palluroita koulun varastosta löytämistäni tilkuista. Toteutus sen verran ontuu, että pallot ovat kiinni ainoastaan liimalla, mikä ei pidemmän päälle kovassa käytössä ollut kovinkaan vahva ratkaisu. Laukusta olisi toki helppo valmistaa kulutukseen soveltuva ratkaisu, ehkäpä sellaisen väsään joskus tulevaisuudessa.

Mummin nahkahame..

Ensimmäinen kosketukseni nahkaan materiaalina tapahtui ammattikoulussa nahkakurssilla. Tehtävänä oli etsiä jokin käytetty nahkavaate ja käyttää siitä saatava materiaali esimerkiksi laukkuun. Mummilta sattui löytymään käyttämättömäksi jäänyt nahkahame, joka oli oikein laadukkaan tuntuista mustaa nahkaa. Hame sai uuden elämän pienillä lisukkeilla ja minä sain kipinän siitä, mitä haluaisin tehdä valmistuttuani vaatetusartesaaniksi...

Muutama sananen itse laukusta. Ammattikoulun alkuaikoina elin tilkkuvaihetta, mistä on havaittavissa heijastumia vielä tässäkin laukussa. Laukku on edelleen aktiivisessa käytössä, mikä johtuu mielestäni laukun modernista ja yksinkertaisen tyylikkäästä muotoilusta. Pehmeille muodoille luo oivan kontrastin olkaimen ja vetoketjun metallikappaleet.