Kerronpa tarinan
kengistä, jotka tein kesällä. Vietin viime kesän työharjoittelussa Lontoossa
James Taylor and Son -jalkineyrityksessä. Sain monipuolista kokemusta
jalkineiden valmistuksesta ja harjoittelu huipentui Chelsy- boot kenkäpariin,
jotka tein muutamaa viimeistelyä luukuunottamatta kokonaan itse. Upeat kengät,
jotka tällä hetkellä astelevat Rooman katuja onnellisen omistajansa ilona ja
huolena. Huolta aiheuttaa kenkien kuluminen. Oivoi, kun pohja ei näytä enää
uutuuttaan kiiltävältä ja naarmujakin tulee. Se on kenkien elämää se, käyttö
kuluttaa. Oma kantani niin vaatteissa, kengissä kuin laukuissakin on, että ne
ovat käyttöä varten, eivät kaappiin piilottamista varten. Jos kuitenkin haluat
suojella kenkiäsi, niin muista antaa nahkakengillesi vapaapäivä käytön jälkeen.
Eli käyttöpäivä ja sitten vapaapäivä, jolloin voit ulkoiluttaa jotain toista
kenkäpariasi. Näin nahkakenkäsi pysyvät hyvänä hieman pidempään.
Sitten kesän
saavutukseni kuvien siivittäminä, koska kuvat kertovat ja niin edelleen..
Kenkien valmistaminen
alkoi siten, että teippasin lestin (puistossa kauniina kesäpäivänä säästä
nauttien ja vadelmia syöden) kaavoitusta varten. Kuvassa lesti, jolle kaavoitin
kengät ja joita luulin käyttäväni, mutta eihän se sitten lopulta ihan niin
mennyt.
Varsinaisesta
kaavoituksesta ei ole kuvaa, mutta eipä tuo haittaa. Tylsää hommaahan se joka
tapauksessa on. Siirrytäänpä siis kaavoituksen jälkeiseen toimintaan eli
materiaalin leikkuuseen. Kuvassa käytössä brittien suosima clicking knife, joka
on ainakin omasta mielestäni huisisti paljon parempi kuin meillä käytössä oleva
kirurgin veitsi. Brittiversiota pystyy teroittamaan eikä siitä napsahda kärki
poikki heti kun vaihtaa uuden terän. Lisäksi kahva on kädessä paljon tukevampi
kuin kynän mallinen kirurgin veitsi.
Yksi tärkeimmistä
harjoittelussa oppimistani asioista on ehdottomasti käsin ohentaminen. Aiemmin
olen tuskaillut, kun on täytynyt mennä koululle ohentamaan ja monesti tehokas
työskentely on katkennut ohentamisen takia. Enää en ohennuskoneeseen suostu
koskemaan. Käsin tulee hyvä.
Palat
valmiina. mitäköhän tästä tulee? Kuvassa myös muutama tärkea työkalu..
Ohennuksen jälkeen
viikaus. Kuvassa olevat klipsut eivät ole nahassa kiinni huvikseen vaan ne
pitävät palan kaavaa paikallaan, jotta viikauksen jälkeen kappale on edelleen
oikean mallinen. Täällä emme lisänneet kaavoihin mitään varoja, vaan se joka
leikkasi kappaleet lisäsi viikaus ja allemenovarat leikatessa.
Muutama
sauma ommeltuna. Tästä alkaakin jo hivenen hahmottua mitä on tulossa.
Jep, menossa
viimeinen ommel, joka oli tuskaisin, hirvein kamalin ja vaikein ommel ikinä.
Tuo ohut varsi ei vaan millään tahtonut mahtua koneeseen.
Tällaiset
näistä päälisistä sitten tuli. Saappaat, joissa venykkeet ja
brogue-reijitykset.
Seuraavaksi päästään pinkomaan ja ompelemaan käsin. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.