Puikkojunkkarin ensimmäinen vakuuttava suoritus sitten nuoruusvuosien über värikkäiden raitahippilaukkujen. Korjaus: tämä vakuuttava, ne aikanaan eivät. Toki asiasta saa olla montaa mieltä, oikeaa ja väärää..
Tämän tekeminen oli oikein mukava prosessi. Ei vuorin ompelua, ei ikäviä vetoketjuja, vain minä, puikot ja Kauneimmat käsityöt -kirjasarjan upeat neuleohjeet. Tuli kokeiltua palmikoita ja palleroita jos jonkinmoisia ja kaiken kruunaa ketjuolkahihnat.
Pitsikukkasia siellä ja täällä on tämän virkatun laukun salaisuus. Sopiva sekamelska erikokoisten ja näköisten palojen sommittelua saa aikaan rennon ja äärettömän suloisen kokonaisuuden.
Tässä kaikkein uusin laukkuni, jonka tekeminen alkoi innokkaasti, mutta muuttui lopulta hyvin puisevaksi ikuisuuskamppailuksi, joka kesti ylä- ja alamäkineen yli kolme kuukautta.. Arvatenkin, lähinnä vuorin ja vetoketjun käsinompelun vuoksi valmistuminen pitkittyi. Päällisen kutominen ja suunnittelu oli oikein mukavaa ja lopussa kun pääsin vihdoin nahan ompelun kimppuun laukun valmistuminen alkoi siintää mielessä.. Ja kyllä, tyytyväisenä voin sanoa, että hyvä kuin mikä.. Käytössä on ollut ja Saksassakin ehtinyt vierailla.
Haikeudella saan nyt todeta, että tässä oli toistaiseksi viimeinen tekemäni laukku, jossa nahka ei ole pääasiallisena materiaalina. Ilolla saan kuitenkin siirtyä eteenpäin, sillä esiteltäviä laukkuja riittää kyllä, materiaali vain vaihtuu pehmeistä langoista ja kankaista jämäkkään nahkaan..
