Italialaisen gurun opissa..

Viime keväänä osallistuin viikon mittaiselle intensiivikurssille, jonka opettajana oli italialainen jalkineguru Andrea Traina. Hän valmistaa jalkineita ja laukkuja käyttämättä lainkaan koneita eli täysin käsityönä, materiaalina on kasvisparkittu nahka. Voisi sanoa, että todella ympäristöystävällistä. Andrea siis piti meille kurssin, jolla oli tarkoitus kokeilla hänen valmistustekniikkojansa.

Tässä aikaansaannokseni, jolla ei teknisistä syistä ole paria edelleenkään, vaikka tarkoitus on kyllä tehdä toinenkin. Materiaalina on paksu suomalainen kasvisparkkinahka, vaalea beige päällisessä ja tummanruskea pohjassa. Lankana paksu tummanruskea vahalanka. Kappaleet olisi leikattuna pariin ja kun lopultakin sain haalittua tuota lankaa, toiveissa olisi saada kengät kesäksi käyttöön.

 Osittain tämän ihastuttavan laukun takia en saanut toista kenkää tehtyä kurssin aikana, sillä kun kerran oli mahdollisuus tehdä laukku niin, kuten voitte arvata, en voinut vastustaa kiusausta. Tässä siis tulos ja olen niin rakstunut sekä lopputulokseen että tekotapaan. Käsin laukun ompeleminen pitkillä rouheilla pistoilla on rentouttavaa ja palkitsevaa, koska lopputulos on uniikki ja kädenjälki näkyy. Luvassa siis lisää käsin ommeltuja laukkuja.. Tämän kasvisparkitun nahan hämmentävä ominaisuus, en ole aivan varma onko se hyvä vai huono, on se että siinä näkyy todella helposti kaikki, aivan kaikki. Vesisateella pisarat jäävät näkyviin ja aurinkoisella säällä tämä laukku ruskettuu aivan kirjaimellisesti, se on saanut jopa rusketusrajan tuosta läpästä.

 

Entä jos laukulta puuttuu tarina..

Mitä sitten kun laukusta ei ole mitään sanottavaa? Onhan se söpö.. Siinä on rusetteja ja ketjujuttu. Ja hihnat menevät hauskasti ristiin, mikä ei tosin kuvassa näy (palkataan pätevä kuvaaja). Laukku on todella iso ja kätevä esim. käsimatkatavarana lennoilla, 10 kg tavaraa mahtuu helposti, mutta jostain syystä sillä ei ole tarinaa eikä persoonaa. 

Tosin täytyykö kaikilla laukuilla olla jokin erikoinen juttu kerrottavanaan. Ehkä jotkut voivat olla vain nättejä kuoria vailla mitään sanottavaa. Ilman suurempia filosofiointeja totean, että seuraavan postauksen laukulla on tarina ja luvassa saattaa olla ensimmäinen kurkistus kenkien maailmaan..

Tulevaisuus näkyvissä..

Tämänkertainen tarina lähtee liikkeelle siitä, että olen tässä jo pidemmän aikaa pohtinut toiminimen perustamista ja nettilaukkukaupan avaamista. Nyt projekti alkaa olla siinä pisteessä, että kunhan pääsen jyvälle verokarhun juonista ja kirjanpidosta niin askeleet suuntaavat kaupparekisterikeskukseen. 

Iso syy toiminimen perustamiseen ja nettikaupan avaamiseen juuri nyt on se, että vuosikurssini järjestää ensi kuussa Visamäen kampuksella myyntitapahtuman, jossa muotoilun opiskelijat saavat myydä tuotteitaan. Mikäpä sen parempaa mainosta kuin olla tapahtumassa ja näyttää mitä on tehnyt.

Tästä johtuen menossa on siis pienoinen laukunteko-operaatio. Vuosi sitten suunnittelin ja kaavoitin tämän yksinkertaisen laukkumallin, josta tein tämän ensimmäisen valkoisen laukun.

Koska kaavat olivat onnistuneet ja laukun mallista tuli mielestäni hyvä, tein heti uuden vähän räväkämmän vaihtoehdon. Violettia haljasnahkaa pallokoristein, lisänä eriparia olevat metalliset olkahihnan kiinnittimet.

Sitten pääsemmekin nykypäivään piipahtamaan, sillä pohtiessani kyseistä myyntitapahtumaa löysin tämän laukun kaavat ja päädyin käyttämään niitä uudelleen. Tässä siis vain ja ainoastaan myyntiin tehty upouusi keltainen laukku metalliketjuolkaimella. Aion ottaa myös tuon violetin version myytäväksi, koska se ei ole ollut kertaakaan käyttössä, toisin kuin valkoinen laukku, joka on ollut monesti mukana menossa.