Alkuun lisäys työntekijöiden kansalaisuuslistaan. Unkari ja Armenia ovat myös edustettuina työpaikallani. Töissä ihmiset alkavat käydä tutuiksi ja ilmapiiri on mukavan leppoisa. Tosin töitä riittää kyllä ja kaikki työt tuntuvat olevan 'urgent!' täytyy tehdä heti nyt- huomautuksella varustettuja.
Tapasin tiistaina sattumalta Benin, mukava tyyppi vähän hiljainen tosin.
Työviikko jäi lyhyeksi, sillä Juhannus osui mukavasti toiselle Lontoo viikolleni ja päätin heti pitää hivenen vapaata kun Jyrki saapui kyläilemään. Täällähän ei toki tunneta keskikesän juhlaa, koska eipä siinä mitään juhlimista ole kun aurinko painuu yöpuulle yhdentoista aikaan.
Torstaina rakkaan aviomieheni saavuttua aloitimme vierailun parklife tyyppisesti puistohengailulla. Tässä vaiheessa sää vielä suosi emmekä saaneet vesisuihkua niskaan.
Ensimmäisen kämppäni vuokrasopimus on vain kolmeksi viikoksi, siksi olen kuumeisesti etsinyt uutta kotia itselleni, että välttyisin kenkälaatikkoon muuttamiselta. Torstai illalle oli sovittuna näyttö, jossa lykästi en joudu kodittomaksi, jippii. Näytöstä juosten Glasvegasin keikalle.
Kuvassa laulaja James Allan. Yhtyeestä pakko mainita rumpali Caroline McKay, joka soitollaan päihittäisi monet mies rumpalit.
Loppu juhannus kului puistoissa hengaillessa enemmän ja vähemmän kuivana. Kuvien muodossa muita viikonlopun tapahtumia.Ei ollut juhannuskokkoa, mutta eiköhän tällä pärjää taas vuoden ennen seuraavaa keskikesän juhlaa. Jos Saksassa oluet ovat parhautta täällä kyllä siiderit vievät voiton oluista mennen tullen, vertailtu on.
Käytiin katsastamassa paikallinen elokuvateatteri. Liput oli kalliit, mutta leffan aikana sai vapaasti juopotella, eli sivistyneesti siemailla omenaista ilolientä.
Queen Maryn ruusutarha.
Pubi. Yksi monista.
Pakollinen museokäynti British museumissa.
Lintuja puistossa.
Minä, XOYO klubin vessa, kamera ja nolo peilikuva.
Näin viikko kaksi, sekavasti selitettynä.
