Kangas on jo materiaalina niin tuttu, että oli kyseessä sitten silkki, pellava, puuvilla, sametti tai vaikkapa jokin keinokuitu, niiden käyttäytymisen tietää. Kankaasta osaan sanoa, minkälainen tikki näyttää hyvälta, ja kangasta voi muotoilla ilman suunnitelmaa mieleisekseen. Kankaaseen voi tehdä laskoksia, rypyttää ja ennen kaikkea, kun homma ei toimi voi purkaa. Nahan kanssa asia on aivan toinen. Paksussa nahassa laskokset ovat jäykkiä, eikä rypytystä voi edes mainita. Ja mikä pahinta, sitä ei voi purkaa! Joka ainoa tikki, jonka ompelukoneella nahkaan ompelet on reikä materiaalissa. Kokeiluille ei ole siis kauheasti varaa. Suunnitelman ja kaavojen täytyy olla niin hyvät, että tuote onnistuu kerrasta.
Siirrytäänpäs tähän yksilöön. Mielestäni tämä on aika ronski ja rouhea laukku, ehkä normaalista suunnittelutyylistäni hitusen poikkeava. Voisin sanoa, että hyvä ja käytännöllinen peruslaukku. Pidän kovasti noista solmituista olkahihnan päistä ja siitä kuinka hyvin tuo kuviollinen vakosametti sopii tummanruskeaan nahkaan. Kiinnityksenä magneettilukko. Ei ehkä paras ratkaisu, sillä esimerkiksi vesisade ja taskuvarkaat pääsevät helposti tunkeutumaan laukun sisällön kimppuun lukon ohi. Ei hyvä. Ratkaisuna lienee vetoketjun ompelun opettelu.
