Näin se tapahtuu..

Olen tekemässä hääkenkiä heinäkuussa vihille menevälle morsiammelle. Ajattelin muutamalla kuvalla valoittaa kenkien tekemiseen liittyvää käsityöprosessia, joka on varsin monivaiheinen, eikä mitenkään yksinkertainen. Toivon, että tämä herättää kunnioitusta ja kiinnostusta käsityötä kohtaan. Nykyään kenkiä saa naurettavan halvalla valmistettuna olosuhteissa, joita me Suomessa työskentelevät emme edes kykene kuvittelemaan. Näissä maissa ei ole kuultu työaikalaista tai minimipalkoista. Toki itsekin toisinaan sorrun ostamaan pilkkahintaan myytäviä massatuotanto kenkiä, jotka juuri ja juuri kestävät käytössä yhden kesän. Kalliit massatuotantokengät ovat sitten vielä luku erikseen. Niissä merkki maksaa, mutta laatu ei ole välttämättä yhtään sen parempi. Eikä käsityöllä ole mitään tekemistä sen kanssa, että hinta on korkeampi. 

No, saarnaaminen sikseen ja takaisin hääkenkiin.. Jotain sinistä muodostui näiden kenkien teemaksi. Nämä kengät ovatkin mielestäni hyvä esimerkki siitä, että mikäs sen parempi tilaisuus ainutlaatuisille kengille kuin hääpäivä. Ajatus siitä, että niitä todennäköisesti käytetään vain kerran, on surullinen, mutta kengäthän voivat saada hääkuvan vierestä paikan ja muistuttaa siinä alttarille astelusta ja tanssitusta häävalssista.

Näin se sitten tapahtuu..

Ensimmäiseksi valitaan lesti eli tuo jalanmuotoinen mötikkä. Sitten päätetään materiaalit pääliseen. Näissä kengissä päälisessä on käytetty valkoista ja vaaleansinistä morsiussatiinia sekä vaaleansinistä nahkaa. Vuorissa on käytetty valkoista nahkaa. Lestin avulla päälinen kaavoitetaan ja kaavojen mukaan leikataan materiaalesta kappaleet päälisiä varten. Sitten voikin jo ommella päälliset kasaan. Kuvassa yläpuolella valmiiksi ommellut pääliset.

 

 Lesteihin kiinnitetään pinkopohjat (yläpuolella), joiden avulla päälinen muotoillaan lestin päälle. Pinkopohjiin kiinnitetään päälinen liimalla pinkovaroista. Pinkopohjien toinen tärkeä rooli on antaa jalalle tukea kävellessä. Pinkopohjassa on lenkkirauta (ruskean pahvin alla piilossa), joka vahvistaa pinkopohjan kestävyyden.

Sitten alkaakin sotkuinen osuus eli liimaus. Liimaa levitetään pinkopohjiin..

 ..ja vuorissa olevaan pinkovaraan..

Päälinen pujotetaan lestin päälle ja sitten alkaa pinkominen. Pinkominen on siis nimi sille tapahtumalle kun nahka venytetään lestin ympärille ja kiinnitetään liimalla pinkopohjaan.

 

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy vuori pingottuna.

 

 Vuorin pinkomisen jälkeen kärkeen ja kantapäähän muotoillaan kovikkeet tukemaan jalkaa. Kuvassa kärkikovike.

Sitten liimaa päälisen pinkovaraan ja päälinen pingotaan kiinni pinkopohjaan. Lopputulos alkaa jo muistuttaa kenkää.

 Seuraavaksi pohja muotoillaan pohjamateriaalista oikean muotoiseksi laasaamalla isolla hiomakoneella eli laasilla.

Kun pohja on sopiva se liimataan paikalleen..

 

..ja kengät laitetaan pohjanpuristus laitteeseen, jotta liimauksesta saadaan mahdollisimman pitävä.

Tässä vaiheessa ne siis ovat. Korko on päällystämättä ja kiinnittämättä. Kuvia valmiista kengistä saattekin sitten odotellä ensiviikkoon..

To be continued..

Pitsikengistä vielä..

Tässäpä muutama uusi kuva pitsikorkokengistä..

Ohi on ja olo onnellinen..

Alkanut kesä kääntää monella tavalla uuden lehden elämässäni.. Työharjoittelu, joka venyi lopulta yhdennelletoista viikolle, loppui viime tiistaina. Jälkifiiliksenä väsynyt, mutta onnellinen. Kaiken kaikkiaan olen iloinen, että valitsin Hanna Sarénin työharjoittelupaikakseni, paljon sain tehdä ja nähdä. Kyllähän se niin on, että muodin, muotoilun ja designin saralla Helsinki on Suomessa kiistatta se paikka, jossa tapahtuu. Jonakin päivänä suuntaan siis kengänkärkeni pääkaupunkimme suuntaan..

Kuten sanottua harjoittelu loppui tiistaina, mutta niin loppui myös viisi kesää kestänyt työsuhteeni erääseen hyvin miellyttävään lähikauppaan. Ehkä hämmentävää lopettaa työsuhde näin kesän korvalla, mutta mitta tuli täyteen. Tuntui ettei työllä ole enää mitään annettavaa minulle, eikä minulla työlle.. Olen siis kesän täysipäiväisesti yrittäjä ja se tuntuu hyvältä.

Tekeillä onkin yhdet hääkengät tulevalle morsiammelle. Ihanilta ystäviltänikin on sadellut muutama laukkutilaus, jotka pitävät minut hetken työllistettynä. Työtä teettää myös Kapiokirstun (käsityöyhdistys, johon kuulun) näyttely Joroisissa itäsuomessa. Näyttely järjestetään Taito Shopissa Joroisissa, jonne siis tuotteitani tulee esille näyttelyyn sekä myyntiin.

Syyskussa tapahtuu sitten ihan huikeita, sillä Cobblerina Design nähdään Helsinki Design Weekillä järjestettävässä Design Marketissa. Helsingissä Kaapelitehtaalla 8.-9.9. olevassa tapahtumassa isot ja pienet design-yritykset nähdään samassa paikassa.

Esittelyssä tällä kertaa iki-ihanat pitsikorkokengät. Ensimmäisestä suunnittelemastani mallistosta toteutettu pari. Päällinen on ihanan pehmeää lampaan nahkaa ja mausteena kukkapitsiä.. Paljon en näistä osaa kertoa menemättä teknisiin sepustuksiin jalkineiden rakenteista. Käyttöön pistikengät eivät ole vielä päässeet, vaikka jo yli vuosi sitten valmistuivat. Kutsukaa minut juhliin, että kengät pääsevät ulos.