Kehittymistä tapahtuu..

Edellisen bloggauksen laukkujen tekoaikaan olin kerännyt ompelukokemusta vain vanhojentanssileningistä ja ylioppilasmekostani. Pienimuotoisten elämän mutkien jälkeen päädyin kartoittamaan lisää käsillätekemisen taitoa ammattikouluun vaatetusalalle. Tekniikka alkoi kehittyä ja laukkuja valmistua nopeaan tahtiin. Olen hitusen kärsimätön luonteeltani, enkä pidä tauoista ja odottelusta, niimpä tavakseni muodostui aina sopivan hetken tullen surautella ompelukoneella erinäisiä laukkumaisia tuotoksia kasaan.
Tapanani on myös aina ollut käyttää niitä materiaaleja mitä on milloinkin ollut saatavilla. Esimerkiksi se vaaleanpuna farkunsininen laukku koostui ylioppilaspukuni ylijäämäkankaasta (farkkukangas) ja äidin lampunvarjostin harrastuksesta käyttämättä jääneistä tilkuista. Koulussa kaivelin lähestulkoon jopa roskiksetkin laukkumateriaalien toivossa. On hämmentävää kuinka kukaan raaskii heittää pois käyttökelpoisia kauniita kangastilkkuja, minun onnekseni aika moni raaskii ja niin sai moni kangaspala käsissäni uuden elämän, laukkuna. Niinkuin nämä kaksi kaunotarta

.