Kuka kulkee kengilläni?: London calling..

Reilu viikko on vierähtänyt siitä kun Suomi jäi taakse ja seikkailu Lontoossa alkoi. Ensimmäisen viikon saavutuksiin voidaan lukea muun muassa se, että osaan käyttää suihkua ja saan sieltä jopa lämmintä (lue tulikuumaa) vettä tulemaan. Tämä saarivaltio saattaa olla edistyksellinen monessa asiassa, mutta vesi se ei kuulu niihin.

Työharjoittelupaikkani James Taylor and Son on hyvin multikulttuurillinen. Kiina, Japani, Australia, Kreikka, USA, Venäjä, Britannia ja nyt myös Suomi ovat edustettuina, eikä työntekijöitä ole yhteensä kuin kymmenkunta. Työpaikallani työskentelee muutama jo hyvin kunnioitettavaan ikään päässyt herrasmies, joita kutsun kenkäjumaliksi. On suunnattoman upeaa nähdä heidän työskentelyään ja yrittää imeä siitä kaikki kallisarvoinen oppi.

Viikon aikana olen löytänyt käsivarrestani uuden lihaksen, jota kutsun clicking-lihakseksi. Tämä lihas tuppaa kipeytymään kun leikkaa puukolla nahkaa tuntikaupalla. Myöskin tenniskyynärpää alkaa kehittyä jahka enemmän pääsen pinkomaan kenkiä.

Jos kirjoitukseni taso laskee huomattavasti, niin se johtuu yksinkertaisesti siitä, että koska rakas mieheni ei suostutteluista huolimatta jäänyt Lontooseen, ottaakseen kokopäivätyökseen blogitekstieni tarkistamista joudun pärjäämään yksin. Mikä tarkoittaa, että pilkut ja yhdyssanat ovat jatkossa aivan miten sattuu.. Anteeksi :)

Tässä muutama kuva kuluneelta viikolta.

Kliseinen lentokoneen siipi. Norwegianin kyydissä ensimmäistä kertaa, kuinka outoa olikaan kun koneessa pystyi olemaan netissä.

Illalla Stone Rosesin keikalle. Vaikka aamulla olikin ollut herätys puoli viideltä niin silti jaksoi pyöriä ihmisvilinässä, joka ahdisti hetkellisesti varsin suunnattomasti.