3000 € kengät osa 1.

Kerronpa tarinan kengistä, jotka tein kesällä. Vietin viime kesän työharjoittelussa Lontoossa James Taylor and Son -jalkineyrityksessä. Sain monipuolista kokemusta jalkineiden valmistuksesta ja harjoittelu huipentui Chelsy- boot kenkäpariin, jotka tein muutamaa viimeistelyä luukuunottamatta kokonaan itse. Upeat kengät, jotka tällä hetkellä astelevat Rooman katuja onnellisen omistajansa ilona ja huolena. Huolta aiheuttaa kenkien kuluminen. Oivoi, kun pohja ei näytä enää uutuuttaan kiiltävältä ja naarmujakin tulee. Se on kenkien elämää se, käyttö kuluttaa. Oma kantani niin vaatteissa, kengissä kuin laukuissakin on, että ne ovat käyttöä varten, eivät kaappiin piilottamista varten. Jos kuitenkin haluat suojella kenkiäsi, niin muista antaa nahkakengillesi vapaapäivä käytön jälkeen. Eli käyttöpäivä ja sitten vapaapäivä, jolloin voit ulkoiluttaa jotain toista kenkäpariasi. Näin nahkakenkäsi pysyvät hyvänä hieman pidempään.

Sitten kesän saavutukseni kuvien siivittäminä, koska kuvat kertovat ja niin edelleen..

Kenkien valmistaminen alkoi siten, että teippasin lestin (puistossa kauniina kesäpäivänä säästä nauttien ja vadelmia syöden) kaavoitusta varten. Kuvassa lesti, jolle kaavoitin kengät ja joita luulin käyttäväni, mutta eihän se sitten lopulta ihan niin mennyt.

 

Varsinaisesta kaavoituksesta ei ole kuvaa, mutta eipä tuo haittaa. Tylsää hommaahan se joka tapauksessa on. Siirrytäänpä siis kaavoituksen jälkeiseen toimintaan eli materiaalin leikkuuseen. Kuvassa käytössä brittien suosima clicking knife, joka on ainakin omasta mielestäni huisisti paljon parempi kuin meillä käytössä oleva kirurgin veitsi. Brittiversiota pystyy teroittamaan eikä siitä napsahda kärki poikki heti kun vaihtaa uuden terän. Lisäksi kahva on kädessä paljon tukevampi kuin kynän mallinen kirurgin veitsi.

Yksi tärkeimmistä harjoittelussa oppimistani asioista on ehdottomasti käsin ohentaminen. Aiemmin olen tuskaillut, kun on täytynyt mennä koululle ohentamaan ja monesti tehokas työskentely on katkennut ohentamisen takia. Enää en ohennuskoneeseen suostu koskemaan. Käsin tulee hyvä.

Palat valmiina. mitäköhän tästä tulee? Kuvassa myös muutama tärkea työkalu..

Ohennuksen jälkeen viikaus. Kuvassa olevat klipsut eivät ole nahassa kiinni huvikseen vaan ne pitävät palan kaavaa paikallaan, jotta viikauksen jälkeen kappale on edelleen oikean mallinen. Täällä emme lisänneet kaavoihin mitään varoja, vaan se joka leikkasi kappaleet lisäsi viikaus ja allemenovarat leikatessa.

Muutama sauma ommeltuna. Tästä alkaakin jo hivenen hahmottua mitä on tulossa.

Jep, menossa viimeinen ommel, joka oli tuskaisin, hirvein kamalin ja vaikein ommel ikinä. Tuo ohut varsi ei vaan millään tahtonut mahtua koneeseen.

Tällaiset näistä päälisistä sitten tuli. Saappaat, joissa venykkeet ja brogue-reijitykset.

Seuraavaksi päästään pinkomaan ja ompelemaan käsin. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.