Huh kiirettä..

Kiirettä pitää.. Ensimmäinen viikko työharjoittelua Hanna Sarénilla takana. Viidesti viikossa Helsinkiin ja takaisin syö aikaa ja energiaa, mutta vaikuttaisi olevan sen arvoista. One Day Design Shop tuli, meni ja yllätti. Tapahtuman aikana kuusi myytyä laukkua ja tapahtuman jälkeen jo yksi uusi laukku on päässyt nettikaupan kautta hyvään kotiin.

En aio kuitenkaan unohtaa tätä blogia ja sen päivittämistä.

Kun miesten kenkiä on ollut jo esittelyssä, niin ehkei muutama lisää ole pahitteeksi. Oikeastaan pidän paljon miesten kenkien tekemisestä, niiden muodot ja leikkaukset ovat jotenkin paljon ronskimpia ja niitä suunitellessa saa unohtaa söpöilyn ja oman maun hetkeksi.

Ensimmäisenä esittelyssä joululahjaksi ystävälleni tekemäni ruskeat kengät. Lähtökohtana oli "joululahja-arvonta", jossa porukassa arvottiin kuka antaa lahjan ja kenelle. Etukäteen oli siis salaisuus keneltä lahjansa tulis saamaan. Joulun jälkeen oli sitten tarkoitus kokoontua ja arvata kuka on antanut lahjan kenellekin. Olin etukäteen päättänyt, että sain kenet tahansa teen kengät.. yllättävää.. ei.. no kuitenkin kohdalleni osui Mikko ja seuraavaksi pulmaksi muodostuikin se, minkä kokoiset kenkien tulisi olla. Salaa yritin bongata kengän kokoa, mutta lopulta lestin valinta meni arpapeliksi ja kenkien sopivuus jännitysnäytelmäksi. Lopputulos selviäisi vasta aattona lahjan avauduttua. Loppu hyvin kaikki hyvin, kengät sopivat, olivat mieluisat ja mukavat jalassa. Jujunahan näissä kengissä on erikoinen iltti, jonka alta nauhat menevät.

Vuoden vaihteessa sain rockhenkisen talvikenkätilauksen, sopivasti ennen kuin talvi oikeasti saapui tänne etelään. Olin juuri opppinut kaavoittamaan nilkkureita/sappaita, mikä sopi tilaukseen ja sen ajankohtaan oivallisesti. Pitkä varsi on talvikengässä ehdoton, ettei lumi mene sisään kenkään. Halusin harjoitella vetoketjun kaavoittamista ja ompelemista kenkään, (joku saattaa muistaa, että vihaan yli kaiken vetoketjujen ompelemista, joten harjoitus on aina poikaa) siksi otin ne suunnittelussa tyylikeinoksi näkyville kengän ulkopuolelle. Musta ja sininen väreinä olivat mielestäni nappivalinta. Ja pääkallohan on Backyard Babiesin logosta napattu.

Cobblerina Design esittäytyy..

 Viikon päästä 20.3. Visamäessä HAMK:n muotoilijat järjestävät One Day Design Shop nimisen myyntitapahtuman, jossa allekirjoittanut esittelee tuotteitaan uudella toiminimellä. Cobblerina Design on nimi, jolla tuotteitani lähden markkinoimaan. Tätä myyntitapahtumaa varten olen valmistanut laukkuja, joista myymättömät päätyvät tulevan nettikauppani valikoimaan. Tällä hetkellä lähinnä siis laukkuja tarjolla, mutta tilauksesta teen myös uniikkeja jalkineita. Alla muutama myyntiin tehty herkkupala. Voitte kuvitella, kuinka paljon minun tekisi mieli pitää kaikki itsellä, mutta ehkä niistä täytyy raaskia luopua, jotta voi taas tehdä uusia.

 

 

Miehille..

Ei ehkä suunnittelun riemuvoitto, mutta ensimmäiset valmistamani kengät olivat nämä harmaat venykekengät. Toisaalta yksinkertaisuus on monesti paras ratkaisu. Peruskaavat annettiin valmiina ja niitä sai sitten muokata mielensä mukaan, tietyissä rajoissa kuitenkin. Ilmeisesti työn tulos oli onnistunut, koska alkavat olla jo jokseenkin loppuun kuluneet kovan käytön jäljiltä. Kuvassa valkoiset venykkeetkin hohtavat puhtauttaan, eivät vaan enää.

Nämä mustat luullakseni neljännet kenkäni olen tehnyt omalla ajallani harjoituksena. Näissä olen käyttänyt useita erilaisia mustia nahkapaloja, jotka eroavat toisistaan hivenen pintastruktuuriltaan ja sävyltään. Keskenään kengät ovat kyllä symmetriset eli samaa nahkaa on käytetty molemmissa jalkineissa samoissa kappaleissa. Malli on hauskan epäsymmetrinen, joka ei kuitenkaan samanvärisiä kappaleita käytettäessä hyppää silmille liikaa. Epäsymmetriset kappaleet toimisivat varmasti myös eriväreistä sommiteltuina tai yhtä tehosteväriä käyttäen.

Näiden kanssa opin kantapään kautta sen, että kuvaa ensin ja anna sitten vasta käyttöön.. Hivenen ovat siis jo käytössä kulahtaneet, mutta sopivat onneksi tämän maalaiskuvan tyyliin.. Kuten sanottua, molemmat kengät ovat olleet kovassa käytössä ja nähneet myös maailmaa. Harmaat venykekengät lähtivät mieheni mukaan Saksaan ja olivat kolme kuukautta käytännössä hänen ainoat käytössä olevat kenkänsä, jos nappulakenkiä ja sisäpelikenkiä ei lasketa. Mustat kengät tulivat sitten kesken reissun mukaan. Nämäkin hoitivat hommansa hyvin, tosin pohjien liimaus petti Berliinissä, minkä johdosta ne ovat käyneet saksalaisen suutarin hellässä hoidossa. Virheistä oppii..