Ei ehkä suunnittelun riemuvoitto, mutta ensimmäiset valmistamani kengät olivat nämä harmaat venykekengät. Toisaalta yksinkertaisuus on monesti paras ratkaisu. Peruskaavat annettiin valmiina ja niitä sai sitten muokata mielensä mukaan, tietyissä rajoissa kuitenkin. Ilmeisesti työn tulos oli onnistunut, koska alkavat olla jo jokseenkin loppuun kuluneet kovan käytön jäljiltä. Kuvassa valkoiset venykkeetkin hohtavat puhtauttaan, eivät vaan enää.
Nämä mustat luullakseni neljännet kenkäni olen tehnyt omalla ajallani harjoituksena. Näissä olen käyttänyt useita erilaisia mustia nahkapaloja, jotka eroavat toisistaan hivenen pintastruktuuriltaan ja sävyltään. Keskenään kengät ovat kyllä symmetriset eli samaa nahkaa on käytetty molemmissa jalkineissa samoissa kappaleissa. Malli on hauskan epäsymmetrinen, joka ei kuitenkaan samanvärisiä kappaleita käytettäessä hyppää silmille liikaa. Epäsymmetriset kappaleet toimisivat varmasti myös eriväreistä sommiteltuina tai yhtä tehosteväriä käyttäen.
Näiden kanssa opin kantapään kautta sen, että kuvaa ensin ja anna sitten vasta käyttöön.. Hivenen ovat siis jo käytössä kulahtaneet, mutta sopivat onneksi tämän maalaiskuvan tyyliin.. Kuten sanottua, molemmat kengät ovat olleet kovassa käytössä ja nähneet myös maailmaa. Harmaat venykekengät lähtivät mieheni mukaan Saksaan ja olivat kolme kuukautta käytännössä hänen ainoat käytössä olevat kenkänsä, jos nappulakenkiä ja sisäpelikenkiä ei lasketa. Mustat kengät tulivat sitten kesken reissun mukaan. Nämäkin hoitivat hommansa hyvin, tosin pohjien liimaus petti Berliinissä, minkä johdosta ne ovat käyneet saksalaisen suutarin hellässä hoidossa. Virheistä oppii..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti